Alia

Alia tuli takaisin kotiin!

Noin kun koira on kuukaudenkin ollut uudessa kodissaan ja tavataan, niin enemmän sääntönä kuin poikkeuksena on ollut että koira tulee tervehtimään ja sitten näyttää että nää on nyt mun ihmiset ja tää mun koti. Silloin tulee hyvä mieli, koira on kotiutunut eikä pode koti-ikävää :o)

Alian kohdalla ei ollut näin. Johnin tullessa hakemaan Alia livahti välittömästi päästessään boksiin eikä tullut sieltä ulos enää millään, rouva oli lähdössä kotiin. Onneksi uusi omistaja teki tämän päätöksen luopui Aliasta, tämä oli täysin oikea päätös Aliaa kohtaan.

Taloudessa oli jo pentukoira, Aliaa isompi ja rotevampi, kiltti mutta silti pentu ja pennun leikein. Ja kissa jonka mielipuuhaa oli paini pennun kanssa. Alia on pieni ja leikkisäkin, mutta pennun ja kissan painit olivat sille liikaa. Ymmärrettävästi omistaja rakasti ja hoivasi eläimiään uutta tulokasta enemmän, Alia tunsi olonsa ulkopuoliseksi.

Alia masentui. Häntä ei noussut enää tomerasti pystyyn. Se alkoi tehdä tarpeensa salaa sisälle – oli turvallisempaa näin kuin narun päässä ulkona missä ei olisi päässyt karkuun jos joku hyökkää. Alia alkoi väistää pentua ja kissaa, luopui omasta ruoastaankin. Se ei halunnut enää lähteä ulos kävelyllekään…

Aliasta tuli siis täysin anti-Alia!

Kotiin takaksin tuli oikea Alia! Häntä ja korvat heti tomerasti pystyssä, häntä vispasi niin että koko koira vispasi. Kun otin Alian syliin sitä ihan laulatti ja pääsi ilopisutkin :o)

Muu lauma oli ensin sitä kohtaan varautunut, mutta kun vanha ja viisas Manta tutki Alian, tunnisti ja hyväksyi sen hyväksyivät muutkin ja Alia sai paikkansa laumassa takaisin. Jopa niin että blondit eivät edelleenkään pidä toisistaan, Jelenka ja Alia ovat aina olleet napit vastakkain ja tämä näyttää jatkuvan edelleen. Kumpikaan ei pidä toinen toisistaan eikä halua väistää, kumpikin ärsyttää toistaan niin paljon kun ehtii… Meidän blondit :o)

Aamulla oli ihanan tuttu näky vessassa: Alia tutki tarkaan mitä John pönttöön heitti siivotessaan pentuaitauksen. The pönttövahti is back :o)

Yleisesti ottaen tasapaino perheessä ja laumassa palautui hyvin nopeasti Alian itsevarmuuden ja päättäväisyyden avulla. Sillä oli ikävä kotiin ja se kerta kaikkiaan päätti että kuuluu tänne :o)

Lupasin perheelle jokin aika sitten että jatkossa luovun kaikista jalostuksesta pois jäävistä, en enää kerää kotiin kaikkia. Eläkeläisiä ja lemmikkejä löytyy jo ihan tarpeeksi, jos kasvattaa aikoo niin pitää kuitenkin olla jokunen jalostukseen kelpaavakin talossa eikä määrää voi lisätä loputtomasti…

Muta Aliasta luopuminen oli minulle kova paikka ja se epäonnistui. Miten pystyisin luopumaan Aliasta uudelleen? Moneen päivään en sallinut itseni ajatella Alia lainkaan, olisi tullut itku ja poru. Piti vaan saada ajatukset pysymään muualla…

Mistä muka löytyisi se Alialle oikeasti sopiva koti? Jossa olisi aikaa, rakkautta ja rapsutuksia vain Alialle. Ei muita koiria tai kissoja, rauhallista ja mukavia kävelyretkiä, pienen blondin ajatuksia ymmärtävä oma ihminen…

Mainokset
Kategoria(t): Luokittelematon. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s