Ajatuksia

Minulla oli aamulla töihin ajaessa mielessä paljon kaikenlaista mitä piti purkaa tänne, mutta nyt on pääkoppa tyhjää täynnä…

Viikonloppuna Martin oli Zandran luona Uumajassa, Ruotsissa. Perjantai-iltana lähti lentokoneella Vaasasta ja tänä aamuna John kävi Vaasassa kentällä vastassa ja toi pojan kotiin. Kovin on väsynnyttä kaveria, taisi nukkuminen jäädä vähemmälle :o)

Zandra lähetti kuvan siitä miltä hänen kämppänsä näyttää kun pikkuveli asettui taloksi!

Jos olisin käynyt pojan huoneessa ennen reissua olisi reissut jäänyt väliin, kamala sotku sielläkin!

John jatkaa vapaapäivänsä viettoa käyttämällä Wilperi silmä- ja polvitarkastuksilla. Noralla alkaa olla juoksut vaiheessaan ja yhdistelmä pikkuinen herttainen Wilperi ja kiroileva siili Nora kiinnostaa kovin. Jos onnistaa niin jälkikasvun luonne voi olla mielenkiintoinen ja kummallakin ainakin ulkonäkö on puolellaan :o)

Kiki lähti viikonloppuna nuoren Inkan kaveriksi. Inkalla oli meiltä Nala, mutta Nala jäi auton alle ja Inka kaipasi uutta kaveria. Vähän jännitti kun Kiki lähti eikä Inka itse ollut mukana vaan odotti kotona josko hän pitäisi Kikistä joka on melko erinäköinen ja -tyyppinen kuin Nala vaikka puolisisko onkin.

Ihan tällaisen vanhan kärttyisen kyynikonkin silmiin nousi kyynel kun lauantai-iltana tuli viestiä että Inkan istuessa lattialla kiipesi Kiki syliin ja sen jälkeen olivat erottamattomat!

Jelenka-muorillakin oli hyvä viikonloppu. Käyttäytyi suhtkoht ihmisittäin Johannan ollessa täällä perheineen, ei purrut eikä räyhännyt. Koko viikonlopun oli yllättävän hyvällä tuulella, ei varmaan ollut kipuja lainkaan. Jaksoi olla mukana ulkona syömässä sunnuntaina kanankaulojakin riitelemättä muiden kanssa. Myös Emmalla oli parempi viikonloppu.

Kävin sunnuntaina vaihteeksi moikkaamassa äitiänikin. Puheripuli vaivasi mummua ja puheenaiheet liikkuivat akselilla alkuräjähdys – maailmanloppu, mukaanlukien naapureiden ja sukulaisten sairaudet sekä muu kylällä tapahtunut. Äidillä on välillä pitkä aika kun ei juttukavereita enää oikein ole, ovat siirtyneet jo manan maille lähes kaikki ikätoverit. Äiti on 81 v ja asuu yksin omassa talossaan. Uutena projektina on kivikkotarhan rakentaminen takapihalle…

Ostin lauantaina kaupungista hiusväriä, alkoi oma pää olla taas jo niin ikävän harmaa. Väri oli nimeltään suklaa, mutta kun John se oli päähäni saanut ja tökötti oli pesty pois oli tuloksena kyllä enemmän intiaani kuin suklaa. Jos tuon pitää suklaata olla niin se on kyllä aika kaukana Fazerin sinisestä ja muistuttaakin enemmän Lidlin 82%:n suklaata!

Tele pikkuinen on reipas ja leikkisä, huutelee jossei sitä huoma ja innolla seuraa kaikkea mitä tapahtuu. Ikävää sen sijaan on että paino ei ole noussut kohta pariin viikkoon! Pitääkö sen ihan väkisin yrittää saada nimiinsä Suomen pienimmän koiran titteli? Toivon niin että se kasvaisi vielä tuosta ja että sillä olisi edes jonkinlaiset edellytykset elää pienen koiran elämää…

Muilla pennuilla alkaa kivasti korvat olla pystyssä ja ovat kovin reippaita touhutassuja. Innolla kiini varpaissa, mopissa ja vaikka missä muussa :o)

Suklaakuono Tastaway’s Macchiato on edelleen vailla omaa kotia, mutta kyllä se vielä vastaan tulee ja ellei sopivaa löydy niin ei väkisin. Meiltä on nyt niin moni koira lähtenyt eläkkeelle että oikein hiljaisuus hirvittää. Täysi sukupolvenvaihdos käynnissä ja kyllä se Maccikin meille sopii :o)

Mainokset
Kategoria(t): Luokittelematon. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s