Mulle kaikki heti nyt!

Ollaan tuossa oltu yhteyksissä useammankin kasvattajan kanssa viime aikoina. Kasvattavat ihan eri rotujakin, mutta kaikille on ollut yhteistä huoli siitä mihin maailma ja nykyihmiset on menossa. Pentu pitää saada heti, ekana yhteyttä ottanut pitää saada heti oman pennun vaikka useimmat kasvattajat haluaisivat valita joka perheelle parhaiten sopivan pennun ja joka pennulle parhaiten sopivan kodin, ei ilkeyttään vaan ihan tulevien ongelmien välttämiseksi. Jos ei saa pentua heti tai ei ajankohtaisesta pentueesta ollenkaan suututaan ja kailotetaan ympäri internettiä miten inhottava kasvattaja tämä onkaan ja koko toiminta on ihan p…stä ja pahimmillaan toimitetaan eläinsuojeluvalvojat (turhaan) paikalle, heilläkin kun riittää tehtävää ihan oikeidenkin ongelmapaikkojen kanssa.

Tavoitteellisena kasvattajana haluaa että pennut saavat itse kullekin parhaiten sopivat kodit, ja vaikka kasvatankin seurakiria tuntuu todella omituiselle ettei ostajilla usein ole minkäänlaista kiinnostusta pennun vanhempiin, niiden meriitteihin, terveydentilaan, luonteeseen tai mihinkään muuhunkaan kunhan pennun saa heti! Ja jos ei saa niin otetaan sitten muualta, vaikka trokarilta tai pentutehtaasta, väliäkö sillä kunhan sen pennun saa heti ja halvalla! Vielä muutama vuosi sitten minullakin oli pennunodottajia jotka odottivat jopa 3 vuotta saadakseen juuri sellaisen pennun jota etsivät ja siltä kasvattajalta jolta halusivat, ei ollut ongelmia odottaa…

Toinen nykyajan omituisuus on että ihmisiltä puuttuu kokonaan pitkäjänteisyys ja sitoutuminen eläimiin. Pentu otetaan, mutta jos se ei vähintään viikossa ole sisäsiisti, se puree sormia, itkee yksinoloa öisin tai mitä tahansa muuta normaaliin pennun elämään kuuluvaa niin ollaan pentu heti palauttamassa tai myymässä eteenpäin. Ja aikuisten kodinvaihtajien suhteen ollaan vieläkin negatiivisempia. Jos ei aikuinen heti samana päivänä suostu sylikoiraksi ja pusuteltavaksi, tottele heti kaikkea ja ole täysin sisäsiisti se palautetaan tai laitetaan eteenpäin. Eikö jo normaali maalaisjärki sano että myös aikuiselle koiralle kodin vaihtaminen on kova paikka, pitää tottua uusiin ihmisiin ja niiden tapoihin, oppia missä on ovi ja miten täällä pyydetään päästä ulos tarpeille, uuden kodin aikataulut, äänet ja hajut…

Meillä on varmaan ollut aika extreme tapauksiakin näissä aikuisissa ulkomaantuonneissa. Yhdellä meni useampia kuukausia, varmaan puoli vuotta, ennen kun John sai koskea siihen lainkaan. Toiseen ei saatu viikkokausiin koskea ollenkaan, ensimmäisille rokotuksillekin mennessä se piti jahdata kiinni. Tänään tämäkin koira on ensimmäisenä änkeämässä syliin jos sohvalle erehtyy istumaan. Koirat tarvitsevat aikaa ja ymmärrystä, ei pakottamista ja päälletunkemista. Kun koira on valmis luottamaan se ottaa itse kontaktia ja sen jälkeen elämä sujuu leppoisasti. Toki poikkeuksiakin on, esimerkkinä vaikka Makar joka tuli meille 2,5 vuotiaana ja oli heti kuin kotonaan ja otti meidät ihmiset, meidän tavat samoin kuin muunkin lauman heti omakseen.

Jokaisella kodinvaihtajalla on matkassaan mukana opittuja tapoja, tapahtumia ja traumoja joiden kanssa tulee elää ja jotka tulee ottaa huomioon eikä vaatia koiralta mahdottomia. Toiset jutut mitkä edellisessä kodissa ovat olleet ihan normaalia käytöstä saatetaan uudessa kodissa kokea ongelmakäyttäytymiseksi, me kun olemme kaikki erilaisia (kuten koiratkin) ja odotamme ja toivomme koirilta erilaisia asioita.

Kasvattajana sitä niin toivoo että ihmiset ajatteleisivat järjellään näitä asioita, kaikkein paras tilannehan on se että koira ja omistajat sopivat yhteen. Pentua tai aikuistakin koiraa etsivän tulisi ihan ensimmäiseksi istua alas ja kirjata mitä itse kukin perheenjäsen koiralta toivoo niin luonteen, sukupuolen, ulkonäön kuin käyttötarkoituksenkin suhteen. Sitten nettiin surffailemaan tai koirarotukirja esille ja etsimään rotua joka olisi mahdollisimman lähellä toivetta. Sitten nettiin surffailemaan KoiraNetiin, rotuyhdistyksen sivuille, kasvattajien sivuille ja etsimään sellaista kasvattajaa jonka kanssa ajatukset ovat samansuuntaiset, kasvatusajatukset vastaavat omia toiveita ja koirat ovat sen tyyppisiä mitä etsii. Hyvästä kasvattajasta saa elinikäisen ystävän ja tuen! Yhteydenotto vielä kasvattajaan kertoen itsestään ja toiveistaan ja odottamaan että sopiva pentu syntyy. Jos etsii vain jo syntyneitä pentueita saa tyytyä siihen mitä on tarjolla, joillekin tämä sopii jos tavoitteena on vain saada koira ja muusta viis tai jos sattuu todella hyvä tuuri ja maailmassa on jo juuri sellainen pentu jota on etsimässä :o)

Toki voi lähteä tukemaan trokareiden ja pentutehtailijoidenkin toimintaa, mutta silloin on turha odottaa apua ja tukea jos ongelmia ílmenee, eikä voi edes varmuudella odottaa että pennusta tulee sen kokoinen ja näköinen kun oli ajatuksena saatikka että luonne tai terveys olisi sitä mitä toivoo. Menestystarinoita löytyy, mutta myös valitettavan monta kauhutarinaa. Useimmiten kannattaa säästää sitä rahaa vielä hiukan kauemmin ja maksaa muutama satanen enemmän koirasta josta voi edes odottaa tulevan tietyn kokoinen, näköinen ja luonteinen ja jolla on kasvattaja jolta saa apua ja tukea kuin innostua siitä miten halvalla nyt ”rotukoiran” onnistui löytämään. Eihän niillä papereilla mitään tee, ellei kiinnostu kisaamaan tai kasvattamaan tulevaisuudessa, mutta paperillisia ja huolella kasvatettujakin saa edullisemmin ja lemmikkikotiin sopivia jos ottaa vaikka värivirheellisen, purentavikaisen tai kivesvikaisen. Kasvattajan tuki löytyy näilläkin eivätkä viat yleensä vaikuta millään lailla koiran normaalielämään vaikka estävätkin näyttely- ja jalostuskäytön.

Loppuhuomautuksena varoitus etelä-Suomessa myynnissä olevista ”rekisteröidyistä” ja näyttelytasoisista Eestin tuonti toyista joita myydään hiukan normaalia hintaa edullisemmin. Nämä koirat on rekisteröity feikki rekisterijärjestöön nimeltään Euroopa Kennelklubi. Koiria ei saa Suomen rekisteriin eikä niillä ole mitään näyttely- tai jalostusarvoa vaan luokitellaan täällä paperittomiksi hurjista myyjän lupauksista huolimatta. Asiasta on ilmoitettu Suomen kennelliittoon. Tuontikoirat tulee aina olla rekisteröityjä oman maansa viralliseen kenneljärjestöön, Eestissä se on Eesti Kennelliit, ja sieltä tulee olla virallinen Export Pedigree. Mikään lemmikkipassi ei myöskään ole tae koiran puhdasrotuisuudesta tai rekisteröimisestä, lemmikkipassi on nimestään huolimatta vain rokotustodistus!

Jos epäilyttää, kysy rotuyhdistykseltä neuvoa tai vaikka Suomalaiselta kasvattajalta jolla on ko. maasta tuonteja!!!

Mainokset
Kategoria(t): Luokittelematon. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Mulle kaikki heti nyt!

  1. Laura sanoo:

    Hyvä Caro! Onneksi löytyy vielä ihmisiä jotka uskaltavat avata suunsa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s