Koirille vermeitä

Koirille tullut tilattua vihdoin uutta vermettä ja vanhoja laitettu myyntiin 🙂

Venäjältä tilasin upeita näyttelyrusetteja karvamöömöille. Näyttivät kuvissa mahtavilta ja täytyy myöntää että luonnossa ovat vieläkin upeampia 🙂

Kiinasta:

kiinasta4

Suloiset haalarit

kiinasta3

Jätkille haalarit

kiinasta2

Pojille pisuvyöt reissuja ja hotelliyöpymisä ajatellen 🙂

kiinasta1

Tytöille vastaavasti juoksuhousuja matkoja varten 🙂

rusetteja

Arkirusetteja karvamöömöille

Lisäksi tuli juoma-automaatteja, trikoohaalareita, toppahaalareita ruusukuvioisena, takkeja ym ym mutta niistäpä ei kuvia tähän hätään löydy 🙂

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kevättä ilmassa

Helmikuussa mennään, nurmikko paljaana ja lämpötila plussalla jo useamman päivän. Viime yönä sentäs tullut lunta, vaan sen alla piilotteleekin jää. Toivottavasti kukaan ei telo itseään!

Koirarintamalla ei kummempaa uutta, Pelle tuli kotiin ja asettui kivasti laumaan. Bolonkalla kävi naisvieraita ja eilen tuli varausta Neron jalostuskäytölle. Vaan saa nähdä toteutuuko kun kysely tuli Ruotsista ja aina ei matkoja ja muita tahdo saada sopimaan sitten kun aika on.

Meillä on Lotta, Molly ja Fia juoksuissa. Noista vähän mietitään josko Lotta astutettaisiin tästä juoksusta, mutta vielä on muutama päivä pohtia asiaa puolesta ja vastaan.

Bazze kasvaa ja komistuu 😉

Viime viikolla kävi kutsu työhaastatteluun. Taisi mennä vähän haastattelu pieleen kun eilen tuli kyselyä olenko vielä kiinnostunut kun aikovat esitellä hakijat hallituksen kokouksessa. Yritin haastattelussa esittää sopivan tyhmää…

Zandra ja Tjorven on kotiutuneet takaisin Uumajaan ja Martin armeijaan, tosin on juniori on tainnut olla lomilla kotona liki joka viikonloppu. Ensi viikonloppuna edessä sotilasvala ja lippujuhla 😉

Ruisjauhot loppu, joten tulossa ohraruutuja ruisruutujen sijaan sekä tattarijauhoista maustekakkua. Viikonloppu saa tulla 😁

 

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Pakkasta pitää 😒

Eilen nukkumaan mennessä -33 ja aamulla -31. EI paljoa naurata. Heti aamusta hellaan tuli, onnistui varmaan kymmenennellä yrityksellä. Illalla Stella ei halunnut ulos pissalle, vai oliko se niin ettei isäntä halunnut lähteä käyttämään ulkona. No joka se kostaantui kun mammakoiran oli ihan pakko päästä pissalle kolmelta yöllä 😁

Sisällä riittää menoa ja meininkiä kun ei ulkonakaan energiaa purkaa. Rallia vedetään ympäri taloa 😒

Stellan poika Bazze kasvaa ja voi hyvin. Yksin kun saa maitobaaria käyttää oli painoakin jo puoli kiloa kahden viikon iässä. Paksu pikku pönikkä 😁

Martin astui armeijan harmaisiin ja kävi tänä viikonloppuna ensimmäisillä lomilla. Bussilla tuli perjantai-iltana ja maanantai-iltana junalla takaisin. Kohtuuhyvin tuntuu viihtyvän eikä polvikaan ole pahemmin vaivannut.

Zandralla loppuu lukukausi Walesissa huomenna. Viimeinen tentti ja sen jälkeen reppuineen kohti Uumajaa missä alkaa pikkuhiljaa lopputyön teko. Matkaan kohti pohjoista hän lähtee heti tentin jälkeen, matka tällä kertaa Manchesterin ja Tukholman kautta pohjoiseen. Ensi viikonloppuna John lähtee viemään muuttokuormaa ja Tjorvenin takaisin Ruotsinkotiin.

Viime vuosi oli meille (minulle) kovin rankka. Oli paljon menetyksiä eikä kaikista ole vieläkään yli päässyt. Menettämisen pelossa tuli jätettyä turhankin monta karvanaamaa kasvamaan kotiin ja nyt kun näyttelykausi lähestyy sen huomaa. Nuo karvasimmat vaatii ihan eri lailla turkin huoltoa ja vähän kyllä nyt pelottaa saako nuorison koulittua näyttelykehiin. Olisi varmaan pitänyt sijoittaa jokunen, mutta taas miten sitä taas uskaltaisi…

Meillä ei tällä hetkellä pentuja ole tulollaan ja juoksuissakin on vain Nora ja Asya joten ei ihan heti ole tulollaankaan. Bolonka sen sijaan sai kyselyä hommiin ensi viikolle joten jospa sitä jälkikasvua pääsisi seuraamaan edes toisen kasvattamana 😁

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hyvää Joulua!

jul2015

Pitkään aikaan ei ole tullut taas päivitettyä blogia, ei kerta kaikkiaan ole ehtinyt…

Töissä oli loppuaikoina melkoinen hullunmylly käynnissä, täydet työpäivät ja vähintään pari kokousta viikossa. Ei paljoa ehtinyt kotona olemaan. Nyt työt on onneksi ohi tältä erää. Saa nähdä saisiko koirien kanssa viettää taas enemmän aikaa kotona ”työttömänä” ennen uutta putkea 🙂

Heti töiden loputtua lähdin vajaaksi viikoksi reissuun, perhe oli ostanut 50-vuotislahjaksi matkan Skottlantiin ja Irlantiin. Zandran kanssa tapasimme Skottlannin Edinburghissa ja siitä se lähti. Edinburgh oli vallan ihana kaupunki, ja skottlantilainen murre metkaa kuulla. Asuimme pienessä B&B:ssä ja eiköhän sielläkin tullut suomalainen vastaan. Myös ruotsia ja norjaa tuli kaupungilla vastaan turhankin paljon. Kaiken kaikkiaan Edinburgh jäi mieleen mukavana paikkana, mahdollisimman paljon pyrimme näkemään vaikka paljon jäi vielä näkemättäkin…

Edinburghista matkasimme Irlantiin, Dubliniin. Dublin ei säväyttänyt samalla tavalla. Olisi varmaan pääkaupungin sijaan pitänyt valita hieman pienempi ja vähemmän kansainvälinen kaupunki. Dublinia en jää kaipaamaan, mutta Irlantiin voisin lähteä uudestaankin, vaikka kiertomatkalle katsomaan ”oikeaa” Irlantia 🙂

Zandra tuli samaa matkaa jouluksi kotiin joten taas on perhe kasassa. Vihreä ulkomaailma ja vesisade eivät tosin tuo sen kummempaa joulutunnelmaa, mutta ainakin olemme kaikki kotona ja kai ne jouluruoatkin pitää syödä 🙂

Koirapuolella tämä vuosi on ollut aivan järkyttävän rankka. En haluaisi toista mokomaa kokea. Luovuttaminen on ollut lähellä monen montaa kertaa. Sateenkaarisillan toiselle puolelle on lähtenyt liian moni, oma koira ja kasvatti. Vanhuksia on lähtenyt useampi, mikä lienee odotettavaa kun iät alkoi huidella 13-15 vuosissa. Ei niihinkään osaa mitenkään varautua ja luopuminen on kahta kauheampaa kun yhteisiä vuosia on takana niin monta. Silti eniten järkytti nämä nuoret lähtijät, ne jolla olisi pitänyt olla vielä koko elämä edessä…

Pennut löysivät ihanat kodit, niistä olen kiitollinen. Luopuminen pennuistakin on joka kerta vaikeaa, mutta se on jotenkin helpompi hyväksyä jos luottamus uuteen kotiin löytyy ja uskoo vakaasti että valinnat uusiksi kodeiksi oli oikeat.

Tammikuun alussa odotamme seuraavaa pentuetta, lyhytkarvaisia toyta jossa emona Stella ja isänä Ruotsissa asuva komea kasvattimme, multivalio ja -voittaja Barnaby.

Pari aikuistakin on lähtenyt/lähdössä uusiin koteihin näin joulun aikoihin. Terveystarkastuksista tuli sellaiset tulokset etteivät omassa mielessäni sovellu jalostukseen ja kaikista pottuiluista ja huomautuksista huolimatta olen edelleen vakaasti sitä mieltä että tällaiset nuoret koirat ansaitsevat sen oman kodin jossa saavat olla perheen keskipisteenä sen sijaan että eläisivät koko elämänsä toimettomina laumassa.

Se siitä, en tähän jaksa nyt taas sen kummemmin selitellä, niin monesti yrittänyt jo ja kun ei mene ajatusmaailma perille kaikille niin ei…

Uuden vuoden jälkeen tulee taas suuria muutoksia tähän talouteen. Zandra lähtee takaisin Walesiin opiskelemaan syyslukukauden loppuun (päättyy 19.1.2016) ja sen jälkeen takaisin Uumajaan suorittamaan opinnot loppuun sekä tekemään lopputyötä. Martin astuu armeija harmaisiin tammikuun alusta ja syksyllä alkavat opinnot yliopistossa.

Harmaasta ja synkästä kelistä huolimatta toivotan Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille jotka tähän blogiin sattuvat eksymään 🙂

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Caro 50 v

Uskottava se vaan on että vanhaksi sitä tulee…

Täytin maanantaina 50 vuotta. Perjantaina tuli postissa ensimmäiset kortit, pankeilta. Siis pelkät onnittelukortit, olisivathan saaneet laittaa mukaan vaikka vähän rahaaa tai edes kuitanneet lainoja, mutta ei… Pitää varmaan olla onnellinen että muistivat edes korteilla 🙂

Sunnuntaina kävimme Johnin ja Martinin kanssa Kokkolassa syömässä, paikaksi olivat valinneet Pedrina’s texmex paikan. Nam! Hyvää oli ja masu tuli niin täyteen ettei enempään mahtunut. Kotona Martin yllätti vielä kahvilla ja kermakakulla ja yllättäen sekin vielä masuun mahtui 🙂

Maanantaina oli varsinainen syntymäpäivä ja töistä vapaata 🙂

Ja tiistaina yllättivät töissä sitten täydellisesti. Arvasin että jotain oli tekeillä, mutta oletin että saisin kukkapuskan ja kahvia, that’s it. Olenhan vaan sijainen ja sijaisuuskin pian loppuu…

50ar

Mutta voiko pahemmin yllättyä, oli kahvia ja kakkua, kunnanjohtaja paikalla vaikka on jo työuraansa lopettelemassa, kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston puheenjohtajat paikalla. Kaikki työkaverit. Ja kuinka paljon lahjoja sainkaan! Porukalla olivat ostaneet kukkia, kellon ja kaulakorun. Lähimmät työkaverit vielä korvikset lisäksi. Tajutonta!

Ja puheissa tuli niin paljon kiitosta ja onnitteluja että tuli aivan tunne kuin olisi ollut viimeistä päivää töissä…

Ihania, niin kertakaikkisen ihania ihmisiä ♥

Ja perheeltä tuli toinen tajuton lahja, kasa lentolippuja. Kohteena Helsinki-Kööpenhamina-Edinburgh-Dublin-Tukholma-Kokkola joulukuussa ♥ Toivematka!!!

Ja Zandra soitti Aberystwythistä!!!

syomassa

Kotirintamalla pennut kasvaa, aika menee niin älyttömän äkkiä. Lyhytkarvaiset pennut jo leikkii ja syö kiinteää, on madotettu ja varpaankynnet leikattu. Varattuna on edelleen vain komea poika ja molemmat kauniit sisaret on vapaana. Christie on niin pieni ja suloinen, sydämensulattaja:

christie

Ja Christine on niin kaunis. Päätös voimistuu että Christine jää joko kotiin tai menee sijoitukseen tai jos isäntä pitää päänsä että pakko on myydä niin ainakin vain näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin tai kasvattajalle:

christine

Pentujen isä on Suomen Muotovalio eikä enempää titteleitä tule kun palellutti mokoma korvansa niin rumasti. Emällä ei ole näyttelytuloksia lainkaan koska tuhosi nuorempana häntänsä ja verimössössä tuhoutui ilmeisesti myös karvatupet/juuret koska hännässä on loukkaantuneissa paikoissa kaljut kohdat edelleen. Muuten emo olisi täysin näyttelyluokkaa sekin, jopa vielä enemmän kuin pentujen isä…

Mollyn molluskat kasvaa myös niin että natisee. Kuvissa näyttävät liki samanvärisiltä ja vähän mitäänsanomattomilta kun aurinko paistaa voimakkaasti:

bueno surprise

Todellisuudessa Kinder Bueno on ruskea kuten emonsa ja Kinder Surprise upean punainen kuten isänsä Candyman. Kummallakaan ei ole lainkaan mustaa. Kauniit kakarat. Nämäkin pitää Johnin mukaan myydä, mutta kun ovat Mollyn viimeiset lapsoset tekisi kovin mieli jättää toinen kotiin tai sijoitukseen. John tosin on oikeassa siinä että meillä on jo Mollyn ja Banditin tytär Häxan…

mammajalapset

Lopuksi vielä kiusaksi kuva mamma-Kristasta lapsineen 🙂

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Syyskelejä

Jotenkin niin nautin kun on tullut syksy ja ilma on raikas ja hyvä hengittää. Toki saisi aaamuisin olla hitusen lämpimämpää kun pikkuhoususillani kiikutan hätää kärsiviä mammakoiria aamutarpeilleen, niillä kun on niin kiire etten ehdi edes pukemaan 🙂

Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin sen jälkeen kun viimeisimmät kuolematapaukset jäi taakse, toivottavasti ei enempiä enää tule tälle vuodelle. Näiden kuuleminen ja läpieläminen on niin kovin raskasta. Krista hoitaa edelleen pentunsa hienosti ja pennut kasvavat mukavasti, edessä on opettelu syömään oikeaa ruokaa maidon sijaan ja parin viikon päästä siirtyminen olohuoneeseen seuraamaan maailman menoa. Vielä saavat hetkisen nauttia makuuhuoneen rauhasta.

mollys

Mollykin synnytti hienosti kotona viime lauantaina puoliltapäivin. Kaksi ihanaa tyttöpentua oli tuloksena. Mollykin hoitaa pentunsa esimerkillisesti ja miksei hoitaisi kun on pentuja ollut aikaisemminkin. Nämä ovat Mollyn viimeiset ja Molly jää eläkkeelle tämän jälkeen. Pentujen isä on ihana ja suloinen oma kasvattimme Candyman 🙂

Mollyn pennuilla on kaikki edellytykset tulla ihaniksi kaveriksi ja voisivat pärjätä näyttelyissäkin tai muissa haraastuksissa. Sama pätee Kristan pentuihin. Kuten tavallista päätimme että tällä kertaa menee kaikki pennut myyntiin, mutta kun niiden kehitystä ja kasvua seuraa niin kummasti alkaa taas kihelmöidä ja tehdä mieli jättää tyttö kummastakin pentueesta kotiin 🙂

Sparallan, neiti apinapinseri, astutettiin taannoin Kokkolan agility apinalla, Mankilla, ja kovin on Sprallankin kantavana joten loppukuusta saamme toivottavasti pitkästä aikaa myös apinapentueen. Näistä on odotettavissa oikeita temppukoiria, isä kisaa agilityssä huipulla ja emo keksii temppuja kotona 🙂

Neulepuolella pukkaa sukkatilausta taas kun talvi lähestyy. Harmittaa vaan kun aikaa on vähän neulomiseen, työt ja muut haittaavat hyvää harrastusta 🙂

Maanantaina en ehtinyt tarttua puikkoihin lainkaan, töissä normaali työpäivän, sen päälle palkkaryhmän kokous Teerijärvellä, sen jälkeen kunnanhallituksen kokous ja päätteeksi vielä illallinen eroavan kunnanjohtajan kunniaksi. Yötä myöten kotiin… Ja eilen piti töiden jälkeen käydä Muschin tehtaalla Pietarsaaressa hakemassa lihakuorma, viimeistä pakettia jo vietiin eilisiin sapuskoihin. Seitsemän laatikkoa lihaa riittänee taas hetkeksi 🙂

Illalla tosin isäntäkin jo sanoi että istu nyt hetkeksi neulomaan kun ehdit, liekö vieroitusoireet häirinneet liikaa 😀

Zandra on sopeutunut englannin elämään, Martinilla jatkuu työt. John porskuttaa kuten ennenkin. Onneksi omat työt kunnana talouspäällikön viransijaisena loppuvat joulukuussa, budjetti ensi vuodelle pitäisi saada kasattua ja hyväksyttyä ennen sitä ettei jää keskeneräistä työtä äitiyslomalta palaavalle 🙂

Koirien kanssa sujuu arki muuten hyvin, ei ole ollut oikeastaan mitään erikoista käynnissä kotona. Mantalla alkaa välillä lonkan kasvain vaivata, painaa peräsuolta ja suuremman aterian jälkeen on ulostaminen välillä vaikeaa. Tasaisesti kun mennään niin vielä pärjätään vaikka muori onkin jo 14,5 vuotias. Mimmi saa Trocoxilin lisäksi nyt uuden merkkistä nivellisää ja tuntuu että tämän muorin kunto vaan paranee vaikka synkältä vielä keväällä näytti liikkumisen suhteen.

Kun nyt vielä pennuille löytyisi loistavat kodin pikkuhiljaa niin elämä alkaa olla kohdillaan, ei voi suurempia valitella 🙂

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Menetyksiä ja syntymiä

Aivan tajuttoman raskas ollut tämä syksy. Ei riitä että Zandra lähti syyslukukaudeksi Walesiin ja töissä tekee taas tiukkaa kunnan budjetin kanssa vuodelle 2016. Lisäksi tulee lähes viikottain suruviestejä. Rakkaita vanhempia koiria on väsähtänyt siirtyen tuonpuoleiseen ja tuonut mieleen muistoja ja kunkin yksilön erityispiirteitä aiheuttaen vielä enemmän kyyneleitä…

Pakkohan se on hyväksyä että kun 15 vuotta on toiminut rodun parissa tulee yhä enemmän rakkaita joiden vaellus täällä päättyy, mutta ei se vähennä surun määrää. Jokaista suree sydäntä raastavasti eikä yhtäkään voi unohtaa.

Surun ja murheen ohella on syksy tuonut myös ilonpilkahduksia. Martin löysi uuden työpaikan kesätyön päätyttyä missä todennäköisesti saa olla kunnes on aika lähteä armeijaan tammikuussa. Ja syksyllä odottaa opiskelupaikka Ruotsin Uumajassa. Omalla kohdalla tuli vahvistus viime viikolla että viranhaltija palaa joulukuussa töihin ja näin vapaudun sopivasti ennen joulua.

Krista synnytti kolme kaunista pentua ihan itse makuuhuoneen rauhassa ja nyt saan vuoteeni vierestä kuulla öisin pikkuisten tuhinaa. Krista on osoittautunut loistavaksi emoksi ja hoitaa pentunsa hyvin. Kaikki kolme kasvaa niin että natisee 😊

Pennuista on vielä kaunis narttupentu kotia vailla. Sopii varmasti niin lemmikiksi, näyttelyihin kuin muuhunkin harrastamiseen. Pennut on vielä niin tiukasti emon suojissa ettei oikein saa kuvia, mutta eiköhän niitäkin pikkuhiljaa ala ilmestyä. Sen voin luvata että neito on todella kaunis 😉

Eikä luonnekaan pitäisi olla pahimmasta päästä jos yhtään vanhempiinsa tulee 😉

Muuten laumassa elämä sujuu tasaiseen tahtiin. Kesän tuonnit on kotiutuneet hyvin ja kaikki porskuttaa vanhemmistakn vielä eteenpäin 😁

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi